Englantilainen kalastajakylä oli eläkeläisten suosiossa. Me pakenimme rankkasadekuuroa täpötäyteen kahvioon, jonka pöydissä istui kiharapäisiä mummoja paksuissa silmälaseissaan meitä muukalaisia tuijottaen. Omistaja kertoi, että paikka on täynnä ja kehoitti meitä poistumaan.
Onneksi pilvet väistyivät ja kesä kuivasi minkä kasteli.

Kesä ja kukat. Seitsemän kukkaa tyynynsä alle keräsi ihana kälyni jo juhannuksena.

Tunnistan näistä vain ahomansikan, rentukan, koiranputken ja vanamon. Mitähän nuo muut ovat? Yläasteella tekemäni kasviokin on jo hävinnyt vuosien saatossa. Pitäisikö hankkia kasvikirja.